-Kuvassa kauppakassi joka ei haluu jäädä himaan… tai jotain.

Terve taasen! 

On ollut taas tarkoitus kirjoittaa joka päivä tällä viikolla, koska eletään niin jänniä aikoja täällä… On tapahtunut niin paljon, että on vähän hankala keksiä mistä aloittaa. Kai se on helpoin lähteä kronologisesti tätä avaamaan… Siispä:

Sunnuntai

Sunnuntaina oli normipäivä. Oli tosi aurinkoista ja kaunista. Meitillä oli ihan sairaan hyvä fiilis jostain syystä. Siivosin koko kämpän viimosen päälle ja sitten Jenni ja Maripau tuli tänne pitämään opiskelubileet! Eli käytännössä juotii vihreetä teetä ja päntättiin viime lukukauden asioita lähestyvään tasokokeeseen ja tietysti ihan viime hetkellä. Itseasissa päntättiin neitejen viimelukukauden asioita. Omissani mulla ei ollut enää opiskeltavaa ja tytöt opiskeli mua ylemmällä tasolla viime lukukauden. Halusin siis et katottais yhdessä niitä vaikeempia juttuja. Välil taisin minäkin päästä pari sanaa väliin sanomaan ja oli kyllä hyvä fiilis opiskelujen jälkeen. Oli tosiaan hauskaa ja saatiinkin opiskeltua naurun kanssa tehokkaasti.

Maanantai

Maanantaina olikin sitten ei niin normipäivä. Häräsin hyvissä ajoin ja hoidin aamurutiinejani laiskasti reippaiden 7 tunnin yöunien päälle. Fillaroin yliopistolle kuuntelemaan uuden lukukauden avajaispuheita meidän ryogakuseibekka -vaihto-ohjelmalle. Sen jälkeen olikin pari tuntia aikaa ennen TASOKOETTA *di-di-diiiiii*! Mun ekat päivitykset tässä blogissa pyörikin tämän asian ympärillä. Tasokokeessa menestyminen yllättäen määrää koko sitä seuraavan lukukauden sisällön. Se pyrkii jakamaan ihmiset sille tasolle, missä ne pääsee oppiin eniten omaan tasoonsa nähden. Se onkin hyvin pitkälle tasokokeessa suoriutumisesta kiinni, mutta opettajan käy myös tiukkaa dialogia sen perusteella mitä ne tietää oppilaasta. Meidän toisella lukukaudella siis huomattavasti enemmän.

Ennen tasokoetta mul oli tosi hyvä fiilis. Mulla oli itseasissa vähän liian hyvä fiilis! Mä en pystynyt istumaan aloillani tuntia ennen tasokoetta ja kun istuttiin auringonpaisteisella nurmella muiden vaihtareiden kanssa en vaa pystyny oleen. Olin ihan hyperaktiivinen. Rupesin siis purkamaan energiaa heittelemällä kaiken maailman temppuja siinä nurmella. Kaiken maailman vanhoja tuttuja kärrynpyöristä, perhosiin ja puolivoltteihin. Energiaa oli muuten sen verta paljon et sain ekaa kertaa onnistumaan kärrynpyörän ilman käsiä… Jotain mitä harjoittelin aika paljon lukioaikoihin, mutten saanut aikaiseksi… Näkee taas kamppailulajien tuoman kehonhallinnan hyvät puolet! Samalla tavalla ku kamppailulajit ovat tehneet musta ihan ok amatoori jalistelijan ilman sen harjoittelemista! 

Lopulta tuli tasokokeen aika ja jengi veti vakavaksi. Naamapalmutin äänekkäästi koesalissa kun tajusin etten mulla ole kynän kynää mukana - kukapa sellaista tulisi ajatelleeksi koko vuoden tärkeimmän tentin lähestyessä. Jouduin siis vähän nolosti lainaan ne opettajilta, mihin ne oli kyllä onneksi varautuneetkin - eivät siis pelkästään mun osalta vaan meni niitä muillekin! Kokeita meille jaettiin kaksi kappaletta - kaikille pakollinen peruskoe tasoille 0-2 sekä vapaaehtoinen lisäkoe niille jotka halusivat sijoittua noita ylemmille tasoille. Tavoitteenani oli hypätä tasolle kolme joten olin määrätietoinen murskaamaan ekan kokeen ja katsomaan mitä saan aikaiseksi toiselle. Aloitin murskaamaan koetta tasaiseen tahtiin! Sivut käänty ja kynä lauloi. Tehtävät oli pääsääntöisesti yksinkertaisia monivalintakysymyksiä, joihin ei jäänyt tulkinnan varaa kun osas asian… vai mitä Cpt Obvious? Sivuja ekassa tentissä oli jo melkein parinkymmenen luokkaa ja kauhukseni viimeiset 4 sivua alkoivat jo väsyttää mua aika pahasti. Aivoista rupesi ilmenemään kitkaa ja kipinöitä, kun tehtävät menivät sille puolelle mitä olin oikeastaan oppinut edellisenä iltana… Olin aika varma asioista, koska tämän tason kieliopit olivat vielä niin loogisia, mutta silti pieni epävarmuus alkoi jäytää mieltä. Alkoipa siis iskeä armoton jysäri ja jarrutus, happoisen aamupäivän vastapainoksi. Lopulta pääsin kakkos tentin kimppuun. Olin jo aika kulutettu siinä vaiheessa noin vajaa puolitoista tiimaa kokeen alkamisesta myöhemmin… Aikaa oli noin se puolisen tuntia päästä niin pitkälle kuin mahdollista. Selailin vähän tehtäviä ja hoin mielessäni “VOI HERRAN SJYYGELI!!!!” Edes ekat tehtävät eivät olleen meidän oppikirja kamaa, osasin vastailla epävarmasti muutamaan ekaan tehtävään, mutta sitten peli meni niin arpapeliksi, että oli pakko heittää lusikka nurkkaan… Kun palautin paperit olin ihan henkisesti riekaleina… Hyvinhän se meni mun viime lukukauden tasoon nähden, mutta epävarmuus kalvoi mieltä… Jos epäonnistun (TAAS) tasokokeessa, voi olla huumori vähän kiven alla toista lukukautta putkeen… Hyvin ankeuttava ajatustekulku seurasikin minua koko loppupäivän… *di-di-diiiiiii…*

-Kirsikkapuu valoisaan aikaan

Olin sopinut edellisenä päivänä japanilaisten kavereitteni kanssa, että soittelen heille tentin jälkeen ja mentäisiin katselemaan kirsikankukkia. Hanami 花見 on perinteinen ajanviettotapa Japanissa tähän aikaan vuodesta kun erilaiset kirsikankukka lajit alkavat kukkimaan lyhyitä, mutta kauniita kukintojaan. Hanamin voisi vapaasti kääntää “mennään juomaan ulos kauniiden puiden ympärille! Se puiden kattominen tulee luonnostaan kyllä!”, eli siinäpä sitten mentiin ruokailun kautta puun alle istumaan. Mulla oli tosiaan kauhee jysäri ja olin ihan maassa sen tentin jälkeen. Selkäänkin sattui wanhaa ku piti pelleillä lämmittelemättä ennen tenttiä. Tosiaan hyvin epäsuomalaisena piirteenä, mua ei yhtään huvita juoda ku oon allapäin joten vähän vastahakoisesti lähdin kavereiden matkaan. Järkevintä ois ollut mennä lepäämään himaan, mutta järkeilin sen jotenkin että mielummin yritän unohtaa asian kavereiden kanssa kuin mennä yksin himaan mulkoilemaan seinää. Mentiinpä siis enste puun alle, sitten karaokeen ja sitten takaisin puun alle. Aurinkoinen kevät sää olikin muuttunut aika tosi kovaksi myräkäksi jo tässä vaiheessa, mutta eipä se menoa haitannut. Mun kaikki ylimääräiset vaatteet meni vaan japskitytöille. Myöhään kaivettiinkin jo mun taskukajarit esiin ja laitettiin pikkudiskoksi kirsikanpuiden alla. Siinä oli niin turisteilla ja paikallisilla ihmeteltävää kun tosiaan oltiin kuudestaan vallattu paikkakunnan melkein ainoa näinkin aikaisin kukkiva ja kauniisti valaistu kirsikkapuu! Ja kyllä sitä tuli siinä ihailtuakin ihan itsestään! Ja tuli siinä puussa vähän parkourattuakin, mutta huomasin kauhukseni oloni hyvin heikoksi ja suorastaan sairaalloiseksi… Oli kuitenkin hauskaa ja palattiinkin kotikoloihimme jossain yhdentoista maissa. Olin ihan täysin uupunut ja rikki joten nukahdinkin hyvin pian jättäen koneen ja valot päälle. Onneksi tajusin hampaat edes pestä ennen sängyy.

-Japanilaisia tolloja <3 

-Sakura akron turvamiehenä

Tiistai

Oli hyvin hiljainen päivä… Tai ois voinut olla. Luulin, ettei meillä ollut ohjelmaa tiistaille. Luuloni paljastui vääräksi jo kolmen maissa kun kaverit rupesivat soitteleen mulle. Ohjelma oli typistetty 10 minuutin mittaiseksi koska suuri taifuuni oli lähestymässä ja vilkkaat rantaradat oli päätetty sulkea loppu päiväksi. Kyseistä taifuunia olikin odotettu jo viitisen päivää. Tuuli kuului kyllä sisälle asti ja hakkasi kaikkea vähänkin irtonaista. Oli han se myös niin hurjaa, että junat oli myöhästelleet sen takia jo perjantaista lähtien. Itse en ollut tosiaan edes vilkaissut lukkaria, koska aamulla heräsin kuumeisena kurkku äärimmäisen kipeänä ja turvonneena. Lisäksi vielä koko raatoni oli ihan jägissä edellisen päivän temppuilusta ja parkourista. Tämä yhdistettynä kuumeiseen lihaskipuun sekä yskimiseen toi minulle paljon iloa koko päiväksi… Mulla on usein tapana sairastua suuren stressin laukeamisen jälkeen… Vaikka mieleni kokoajan poukkoilikin koetuloksissa, ruumiini tiedosti ettei mitään ollut enää tehtävissä asian suhteen ja päätti läjähtää käsiin vielä kun voi. Joskus iltasella vanha asuntolatoverini William saapuikin yöpymään luokseni. Kaveri olikin kävellyt kaksi tuntia taifuunissa ja rikkonut yhden sateenvarjon päästäkseen mun luokse punkkaamaan. Junat kun olivat jättäneet matkan kesken vain yhden kolmasosan kotimatkan jälkeen. Tarjosin kaverille kuivat housut, katsottiin kung fu/wuxia -leffa, puhuttiin niitä näitä ja oli muutenkin hauskaa. Olo oli mulla kuitenkin fyysisesti aika surkea ja sairaanloinen. Myöhemmin hieman humalainen Tony soittelikin vielä kattoa päällensä yöksi ja lupasinkin majoittaa kaverin jos se löytää paikalle nopeasti. Kyl se löys. Vilkaistiin huomisen säätiedoitukset ja pojat päättivät lähteä muutaman tunnin yöunien jälkeen aamujunalla takaisin asuntolaan. Siskonpedissä maatessamme tuli heitettyä vielä monta tuntia hervotonta läppää kuin asuntola aikoinamme kunnes päätimme nukahtaa. Yöllä korvatulpat pelasti mut kavereiden kuorsaukselta. Kuitenkin nukuin aika huonosti poikien lähdettyä ja uneni rauhan häiriinnyttyä… Hitto mikä rinsessa…

 

-Auringonlaskua myrskyn jälkeen samalta viikolta

Keskiviikko

Menetin pari tuntia sängyssä pyöriskelyyn ja herätyskello parahti ysiltä. Juuri kun sain torkun päälle ja iskeytin pääni tyynyyn, päätti puhelimeni rueta mellakoimaan. Tokkurassa vastasin tallentamattomaan tutunoloiseen numeroon japaniksi. Uozumi-san yliopiston ulkkaritoimistosta sieltä soittelikin mulle takaisin. Olin laittanut jossain kolmen maissa mailia heille edellisenä päivänä, et mä luulen olevani sairas siis mitä mun pitäis tehdä ja missä. Yksin sairaana vieraassa maassa ei oo täysin ressitön fiilis. Heidät oli myrskyn takia kotiutettu eilen jo niin aikaisin, että Uezumi-san ei ollut päässyt käsiksi mailiin aikaisemmin. Häkellyin kun kaveri sanoi tulevansa hakeen mut autolla ja vievänsä sairaalaan. Sovittiin et oon 15 minsan päästä lähiasemalla, itse ehdotin 30 minuuttia koska halusin suihkuun, mutta jostain syystä tokkuroissani taivuin kyseiseen aikaehdotukseen. Saavuin siis paikelle 20 minsaa myöhässä. Mentiin pieneen sairaalaan tai oikeastaan lääkärille. Istuksittiin siellä Uezumi-sanin kanssa ja rupateltiin niitä näitä. Kaveri on tosiaan rento nuorimies joka puhuu hyvää enkkua. Käytiin silti suurinosa keskustelusta japaniksi. Paikassa oli tosiaan vain yksi lääkäri ja kuutisen hoitajaa, meininki oli tehokas, lämmin ja hyvin ammattitaitoinen. Tehokas jopa siinä mielessä, että keuhkoja kuunnellessa hoitaja yhtäkkiä repi takaa paitani ylös saksalaisella mentaliteetillä! Itse olin varmaan vähän liian hidas liikkeissäni… Kuitenkin kokemukseni Jorvista, 3 ihmisen jonosta, 3 tunnin jonotuksesta, kettumaisesta hoitajasta ja monen tunnin sikaflunssa karanteenista (selkeän angiinan kanssa) palasivat kivuliaina mieleeni… Koko lääkärissä käynti maksoi kympin ja sain 4 lääkereseptiä kivasti yhdellä paperilla. Jäi tosi hyvä fiilis kyllä siitä mestasta ja yksi hoitaja tuli repimään hihasta ennen lähtöä ja ihmettelemään mun japanin taitoja. Käveltiin lähi apteekkiin sain säkillisen lääkkeitä ja Uezumi-san kertoi mulle lempi riisiviinoistaan ja sovittiin et mennään maisteleen niitä joku ilta! Haha parhautta!

-Öh… Lähimuistomerkki maissinkoeviljelmälle tjtn…

Seuraavaksi kävin brunssinlla vakkari kiinalaisessani ja suuntasin yliopistolle. Meillä ei oo vielä luennot alkaneet ja kaikki meidän tän kahden viikon ohjelma on nimetty hyvin epämääräisesti… Kaikenmaailman guidanceja ja miittinkejä ja juhlallisuuksia, niistä ei oikein tiedä nimen perusteella (enkuksi tai japaniksi) mitä niiden sisältö on oikeasti. Missasin lääkärireissun takia kasan puheita tervetulo seremoniassa, mutta pääsin kuitenkin osallistumaan tärkeeseen “program guidanceen”. Kaikkien suureksi yllätykseksi tässä istunnossa paljastettiin maanantain tasokokeiden tulokset!! Kaikki intoutuivat mölinään ja hulinaan kun tämä tieto julkistettiin! Itse vajosin hyvin pian mieleni synkkiin sopukoihin, kaikki olimme jotenkin odottaneen niitä tuloksia torstain orientaatioissa, joten tämä tuli kaikille yllättäin. Rupesin itse jo kelailemaan miten puhuisin itseni kakkos tasolta kolmostasolle ja miten perseestä olisi taas feilata tasokoe toistamisiin… Lopulta saatiin tulokset käsiin noin 20 minsan piinan jälkeen… Kauhulla vilkaisin paperin läpi nopeasti, ei mun nimee kakkosella - en jaksa tuplatarkistaa tarkistaa - MUN NIMI KOLMOSELLA ASÄfÄAPIGHAP*MVAPO

FH)AFAV AÖK*VASMF

ASKFJAFIHAFB ALÄSFLASHFÄAHSFIPHASFPN AM ÖAMSFP* ASFIHASF ASFMA SFMASFIAHSFIPAW)?WA”€!)!GFB

 

-Mm. näiden kiiluvasilmäisten tollojen takia <3 mun japanin taitoni ovat kehittyneet kovaa tahtia <3

MEITI FLIPPAS IHAN TÄYSIN! Huusin yattaa ja heittelin yläfemmoja kavereiden kanssa, joiden kanssa päädyin nyt samalle luokalle! Viimevuonna jäin heitä kaikkia alemmalel tasolle. Kirjoittelinkin aikasemmin miten opettajatkin olivat kehottaneet mua tsemppaamaan ja yrittämään seuraavan tason skippaamista JA MÄ TEIN SEN \o/ Ajjaijai oon kyl niin onnesta soikeena just nyt… Tottakai tiedostan, että tästä lukukaudesta tulee varmasti haastava, mutta edellisessä lukukaudessa oli oikeesti välillä sitä vikaa että asiat oli liian helppoja. Se jos mikä saa mut nukahtamaan luennolla ja oleen panostamatta… Oikeasti se ykköstaso oli mulle ihan oikea paikka viime vuonna. Ne perusteet mulla niin hakusessa olikin, että ihan hyvä oli niitä päästä niihin syventyyn ihan kunnolla. Niiden päälle tässä rakensin lomalla Japanilaisten kavereiden avustuksella selvästikkin sen verta hyvän pohjan, että siihen on nyt helppo loogisesti rakentaa lisää. Uskoni Kandan yliopiston ohjelman laatuun on siis vahva!  

Tänään käytiin sitten muutamien uusien luokkatovereiden kanssa vähän sushilla ja pelihallissa tutustumassa. Oltiin Helin kanssa ihan innoissamme kun saati skandivahvistusta kahdesta Tanskalaistytöstä ja päädyttiin nyt kaikki 5 skandia vielä samalle luokallekin! Oli samperin hauskaa ja nyt pääsin vihdoin kotiinkin. Kirjoitin japaniksi kiitokset ystävilleni FB:hen ja rupesin vääntämään tätä. Väsyttää ihan simperisti, mutta pitää viel pysyä hereillä jokusen tuntia et saa kolmannet lääkesatsit alas johonkin järkevään sykliin. Aamulla ei oo kiire minnekkään vaan orientaatiot alkaa vasta puol kolmelta… Elämä on ihanaa <3 <3

Jatketaan harjoituksia!

-J


-P.S. Sain nappejaLÄÄKKEET! Lääkkeet on tääl puoli-ilmaisia ja niitä määrätään paljon. Nämä maksoivat myös hurjan kympin koko kasa… Huomaa et noi on kaikki nippuja jossa on kolmisen levyy kamaa…

P.P.S. Ei hitto mehän saatiin jo kotiläksyä huomiseks… Pitääpä vilkaista… 

heh… Moi… Moi vaan kaikki… Siit taitaa olla hetki kun astuin viimeksi lavalle…

Jos ei anneta sen häiritä vaan mä jatkan tästä sujuvasti kaiken maailman vääräoppisilla anglismeilläni, ok? 

Tääl on tapahtunut paljon ja oon kirjoittanut aika pitkän jutun jo kaikesta siitä. Aattelin nyt kuitenkin aloittaa tämän ajankohtaisuuksilla ja purkaa tuon tekstihirviön muutamaan osaan ripoteltavaksi sitten myöhemmin. Saanpa jotain tänne pos… Ei v**** kello o neljä yöllä… Kohta puol viis. Koitanpas tehdä tän sitten nopeesti…

Eli siis kasataanpas ajatus nyt nopiaa tähän jokseenkin luettavaan muotoon.

Tän postauksen nimi varmaan kertoo aika paljon. Pari viikkoa sitten oltiin kaverilla istumassa ja töllöstä tuli japanilainen ohjelma missä Japanilaisia rääkättiin saunalla, avantouinnilla ja extreme tempauksilla Suomessa. Siinä sitten esittelin ja kerroin asioiden oikeista laidoista, iski koti-ikävä kerralla aika rankasti…

Tosiaan en hakenutkaan lopulta siihen Vulcanus-ohjelmaan toiseksi vuodeksi tänne… En siis ihan vielä. Mulla on ollut täällä sairaan hauskaa. Sen lisäksi koen että olen oppinut itsestäni ja maailmasta todella paljon täällä eläessäni. Mun reissu alkaa kuitenkin jo lähestyä loppuaan *･゜ﾟ･*:.｡..｡.:*･’(*ﾟ▽ﾟ*)’･*:.｡. .｡.:*･゜ﾟ･* Juuri siitä syystä on aika virkistävää huomata, että koti-ikävä painaa. Ehkä se lähtö ei sitten ole maailman loppu… Eteenkin kun kuulin viisaammilta, että tänne kuulemma pääsee takaskin. Näyttäis myös siltä, että sekä keinot että mahdollisuudet on monet!

Suosittelen kaikille ehdottomasti ulkomailla asumista. On se sitten vaikka perhesyistä vain 3 kuukautta tai mitä tahansa se kannattaa. Niin ja siis en oikein pikaturismia laske vielä tähän hyötysarjaan mukaan. Se hetkeksi pysähtyminen vieraassa kulttuurissa avaa silmiä aivan uudella tavalla. Vaikka aika menisi vaan itkiessä eroja niin uskon, että pelkästään se oivallus miksi pitää (tai ei pidä) Suomesta tai suomalaisuudesta on aika arvokas. Itse olen tullut siihen tulokseen että rakastan sekä Japania että japanilaisia, mutta myös kotimaatani, sen kieltä ja kulttuuria sekä monia teitä. Siksi tässä alkaakin olla suureksi yllätyksekseni kova into päästä takaisin Suomeen Heinäkuun lopussa. Suurin surku tässä dualismissani vaan on se, että nämä rakkaat maat sijaitsevat 6000 kilometrin päässä toisistaan. Tulee vähän hankalaksi rampata niiden välillä. Onneksi tämä ei haittaa potentiaalisia urasuunnitelmiani, josta olen onnellinen ja INNOISSANI… Siitä lisää seuraavaksi (*^^*)

[Kello on jo puol viis… yhy yhy… urasuunnitelmat toiseen kertaan sitten]

Akateeminen deprivaatio tai oikeastaan vakuumi meinaa tappaa mut! Viimeksi vilkaisin kelloa 4 tuntia sitten… Uuden kielen opiskelu on toisaalta hyvin erilaista siihen nähden mitä Jyväskylän yliopistossa tein. Onnekseni pystyn löytämään todella mielenkiintoisia aasinsiltoja eteenkin kognitiotieteiden ja kauppatieteiden näkökulmasta. Ei mahdollista tulevaa kognitiotieteiden maisteria tosiaan ihan sattumalta kutsuta kanji (ne kiinalaiset vaikeet merkit 漢字) masteriksi omalla luokallaan… Jotakin oon oppinut oppimisesta ja aivoista siis! Tänään erehdyin osallistumaan nukkumaanmeno hetkellä keskusteluun FB:ssä joka lähti lingvistiikasta ja katosi jonnekin kognitiotieteen ja biolingvistiikan tuolle puolelle… Voihan naamapalmu siel jaettiin niitä linkkejä… Sitten minä poika luin ja katsoin videoita, samalla kun kävin keskustelua aiheesta. Mun aivot on vieläkin ihan liekeissä ja lemmenmehuissa… Tän kaiken innostamana mennään huomenna huviksemme yliopistolle hyvän jenkkikaverin kanssa brainstormaamaan uutta kieltä käyttäjä-tietokone rajapintaan lingvistisestä näkökulmasta xD …niin ja pänttäämään Japania tietenkin! Enkä malta odottaa! Vitsit kun ei tarttis nukkua… Tosiaan into oman alan opiskeluun ja valmistumiseen ei ole koskaan ollut näin kova. Täytyy tehdä vielä laskelmat ja suunnitelmat onnistuuko valmistunen parissa vuodessa kun täältä pääsee takas! Se ois suunnitelma ainakin kovasti, täytyy vaan katsoa miten haittaa se, että opintotukikuukaudet on poltettu jo melkein kokonaan… Niin ja vitsit kun ei tarttis nukkua…

Viel nopeesti raapaisen tuota nukkumattomuutta ja reflektoin. Mä oon aina ollut tosi huono nukkumaan, tuntuu että aivot rullaa aina parhaiten puolen yön jälkeen. Pentuna valvotti painajaisia ja valveunia, myöhemmin Internetissä norkuminen ja pelaaminen, nykyään… noita kahta ihan samaa… Mistä olen itseasissa äärimmäisen onnellinen! Tässä se mun unelmaura sijaitsee! … Mutta siis ihan sama kuinka väsynyt on tai mihin aikaan on herännyt niin yöllä lentää aivoissa kipunaa~  Tästä oli ihan konkreettista henkistä ja fyysistä haittaa viime lukuvuonna täällä. Junailujen takia piti herätä pari tuntia ennen ekan luennon alkua, että kerkesi edes paikan päälle… silti ei koskaan ollut aikaa aamupalalle. Siinä kun omaksumista vaativia läksyjä rupesi tekemään vasta yhden maissa yöllä usein mietti elämän mielekkyyttä… eteenkin sen pirun herätyksen ollessa noin viiden tunnin kuluttua jo siinä vaiheessa. Tai noh, aamulla herätessä ja siel luokkahuoneessa sitä mielekkyyttä vasta sitten miettikin. Tuli todistettua miten se lähes nukkumattomuus oikeesti murhas aika tehokkaasti kognitiiviset kyvyt… Oli aika vaikeeta välillä opiskella niin väsyneenä ja haittashan se kaikkee muutakin tietenkin. 

Ainoa lohtuni tässä on vertaistuki. Internet on aika pullollaan erilaisia lähteitä, missä keskustellaan 925 (nine to five) elämän mielekkyydestä ja järkevyydestä. Tästä typerästä industriaalisesta jäänteestä pitää päästä eroon jo pikku hiljaa… Ei me yökyöpelit välttämättä laiskoja yhteiskunnan hylkiöitä olla vaikka aamulla nukkuisikin mielummin pitkään. Sen aion todistaa konkreettisesti itse. Mua ei saa kyllä koskaan tuohon 925 (nite-to-five edelleen) helvettiin mukaan, jos ei työnantajat jousta niin sitten työllistän itseni.

Ja nonniin… Nyt se pirun kello on vartin yli viis yöllä… PAKKO MENNÄ NUKKUMAAN koska pitää herätä “ihmisten aikoihin” ja olla aktiivinen… Jupisen, nupisen ja kapinoin…

Nyt kello on jo varttii vaille kuus ku ei löytynyt oikeeta kuvaa! Öitä! /:D\ 

Oi Suami synnyhyi maa! ~  (Kuva siis Suomesta Juhannukselta 2011)

Terve taas kaikenkarvaiset kansalaiset!

Tänään on sen verta hieno päivä kirjoittaa blogipostausta eroista sen rakkaan kotimaani ja tämän hienon isäntämaani välillä!

Tästä meinaa tulla pitkä postaus. Koitan kuitenkin jäsennellä tähän vaan pari mielenkiintoisinta ja lyön sitten pääni tyynyyn sillä voimalla että saattaapi mannerlaatat keinahtaa… Väsyttää aikuisten oikeesti… Pahoitteluni kielipoliiseille…

Ensimmäiseksi suosittelen vaihtokokemusta kaikille teille kaikissa muodoissaan. Mikään ei auta näkemään omaa maatansa uusin silmin, kuin pitkitetty oleskelu jossain toisessa maassa. Täällä kaukomaissa huomaa miten yhtäkkiä arvostaa niitäkin asioita, jotka siellä kotimaassa saattoivat ärsyttääkin ja kovasti. Ei tässä auta kuin nöyrtyä ja todeta, että jostain yrityksestä ja erehdyksestä ne tyhmätkin jutut on lähtöisin. Todeta että ehkä siihen on syy miksi jokin asia toimii tai on toimimatta juuri sillä tavalla kuin se on. Tietenkin aina löytyy oikeeta marmatettavaakin ja kun täydellisyys on saavutettu voi aina marmattaa siitä ettei oo enään mitään tehtävää! Ah, ihmisluontoa! <3

Luontoa! <3

Mut tehdäämpä kiva lista ja mennää asiaan:

1. Suomalaiset talot <3
2. Ilmasto!
3. McDonald’s
4. Raha
5. Kääriminen/Ympäröiminen(/Wrapping)

Ja avataan sitä!

1. Suomalaiset talot <3

Voi että Suomalaiset talot ovat ihania! Tässä istun reisi tulessa halogeenilämmittimen kanssa vain, koska Japanilaiset eivät jostain syystä eristä talojaan. Viime reissulla 6 vuotta sitten asuskelin vajaat kaksi viikkoa perinteisessä talossa vihreällä kukkulalla. Rakennusmateriaaleina toimivat puu ja paperi. Seurauksena talo olikin silloin hiihtoloma-aikaan varsin kolea…

Tällä hetkellä istun betonitalossa (funny fact: japanilaiset keksivät kaupunkirakentamisen) ja yksi seinä on tehty lasisesta veto-ovesta eikä ole turhaan monikerroslasia käytetty! Ehei! Seinällä möllöttää ilmastointilaite joka hoitaa tarvittaessa kämpän lämmityksen, kuivauksen sekä viilentämisen… Ja pitää tietenkin kovaa melua ja puhaltaa korvaan sitä tehdessään. Siis kyseinen laite tekisi myös noi hommat täällä ellei olisi rikki… Sain onneksi tilapäis ratkaisuksi tuollaisen kivan halogeenilamppulämmittimen! Olo on ku kanalla mikrossa. Toinen reisi on tulessa samalla kun toinen puoli ruumiista kokee kylmää ja kurjuutta. Ei voi tehdä hyvää verenpaineelle ja asioille tämmönen! 
Voi että miten paljon sitä rakastaa termostoituja ja eristettyjä Suomalaisasuntoja… Tääl olo on kuin intissä telttamajoituksessa: Ei vaan tunnu olo mukavalta ja kotoisalta oikeen missään vaiheessa!

Ahtaassa, kylmän kosteassa huoneessani - kädet ojennettuna, lampun lämmittävässä punaisessa kajossa, sammutan kattolampun - ja virnuilen tyytyväisenä omalle sukellusvene-simulaattorilleni.

2. Ilmasto!

Tänään opin sosiolingvistiikan tunnilla, että on OK puhua säästä Japanissa lokaalin alkuasukkaan kanssa.

Hienoa! Koska siitä on puhuttavaa! Ymmärrän nyt täysin miksi britit kuulemma tykkäävät marmattaa säästä kokoajan. Niin britit kuin japanilaisetkin sattuvat nimittämään jakamaan saman yhteisen tekijän. Saarivaltiot ovat aika hankalia.
Vasta täällä tajusin miten kuivassa ja kivassa maassa oon asunut kaikki nämä vuodet - Lintokodossa. Tälläisen saarivaltion ilmaston ominaisuuksiin vaikuttaa suuresti se seikka, että kaikkissa ilmansuunnissa löytyy wait for it! Wait… for… merta. Täällä niin kesällä kuin nyt syksylläkin on ihan eri meiningit kuin missä oon aikaisemmin sompaillut. Välimeren +30°C ei ole mitään samoihin lukuihin kun ilmankosteus on aivan eri sfääreissä! Voi sitä hekumaa kun astut suihkusta pois ja olo on samantien kuin olisit paiskinut juuri 8 tuntia fyysistä työtä. Täällä tosiaan nytkin on kivasti kymmenisen astetta lämmintä, mutta kosteus tekee kylmyydestä läpitunkevaa ja vaatteetkin lähes turhiksi. Suomessa on myös tottunut siihen, että sateet on vaan sateita, mutta täällä kastuu ihan oikeesti! Tullut jo kolme sateenvarjoa ostettua kolmen kuukauden aikana… Uusin mahtuu kasassa kyllä taskuun, mutta laajemmat kenttätestit vasta kertoo kestääkö tuulta!

Täytyy vielä mainita SUOMALAISUUDESTA näin itsenäisyyspäivänä. Eilen ja tänään lokaalit sekä ameriikanbarbaarit ihmttelivät yhdessä ja ääneen, etteikö mulla muka ole kylmä kun tuuli ja oli ikävää. Totesin siihen alentuvasti, että kyllähän me suomalaisetkin tunnetaan kylmää, me vaan ei itketä sitä kokoajan. Voi tuntua jokseenkin tyhmältä väitteeltä siltä penkiltä luettuna. Näiden muunmaalaisten valituksen määrä on kuitenkin sillä tasolla, ettei siihen meikäläinen kerkeäisi edes valitusta väliin sijoittamaan! Täytyy vielä näin itsenäisyyspäevänä lähettää kiitos puolustusvoimien hienolle koulutukselle, joka opetti kerrospukeutumisen lisäksi, itseäni ymmärtämään mitä kylmä ja kurja voi tarkoittaa…

3. McDonald’s

Eli “Makku” paikallisten suuhun lyhennettynä! Voisin kirjoittaa japanilaisesta työmoraalista ja meiningistä vaikka mitä tähän… Kuittaan tämän vaan lyhyesti tältä istumalta seuraavin sanoin: Täällä McDonald’s on hyvin arvostettu työpaikka ja niissä työskentelee pelkästään aikuisia ihmisiä! Tiedän että potentiaalisessa lukijakunnassani heiluu pari Mäkkärin arvoisaa työntekijää, mutta älkää ottako negatiivisenä. Täällä tämä kontrasti on vain liian suuri verrattuna, että voisi jättää nälvimättä… Etsin myöhempiin postauksiini ton Makkun mainoskuvan joka kertoo jänskiä juttuja paikallisesta kulttuurista ja uniformuista. En malta odottaa!

4. Raha

Tämäkään ei viel liikaa mun aikaa! Ette vaan voi ymmärtää miten hupsulta tuntuu että, täällä teknologian ja innovaation kehdossa, melkein ainoa käypä maksuväline on käteinen raha. Suurten luottokuntien kortit käyvät jossain todella harvinaisissa paikoissa, mutta kaikki päivittäis asiat tehdään täällä käteisellä… Tänään maksoin vuokrani käteisellä, vajaan 600 euroa, tuossa lähikaupassa… Hassua. Se on tehty tosi toimivaksi ja vaivattomaksi. Voisin väittää, että on paljon helpompi antaa setelit ja lasku suoraan myyjän käteen, kuin nettipankin kanssa sählääminen! Kesti kuitenkin hetken tottua rahan nostamiseen ja mukana kantamiseen jälleen… Helpompi ainakin määritellä itselleen budjetteja! Täytyy ehkä kokeilla Suomessakin sitten.

Onhan täällä pari paikallista korttia johon voi ladata automaateilla käteistä rahaa käytettäväksi. Itselläni on kahdesta kilpailevasta Suica niminen urjake ja sillä on kätevä maksella junamatkoja ja pikkuostoksia automaateista sekä lähikaupoista.

5. Kääriminen / Ympäröiminen / Wrapping

Tänään en mee tähänkään aiheeseen syvemmin. Mutta mä oon löytänyt paikallisen “paketointi kulttuurin” tosi mielenkiintoiseksi. Kyse ei ole mistään alakulttuurista vaan siitä miten perustavasti erilainen tämä kulttuuri on länsimaiseen verrattuna.

Kärjistettynä voisin väittää, että Japanilaisille itse kääre on tärkeämpi kuin sisältö. Esimerkkeinä kieli, eräs puisto ja onnenkalut.

Japani on vahvasti kontekstipainotteinen kieli. Tiivistettynä se tarkoittaa että voit välittää viestin jopa yhdellä sanalla. Kuitenkin tuota karkeaa viestiä halutaan normaalisti ympäröidä ja röyhkeintä kieltä puhutaan vain läheisimpien ihmisten kanssa, kuten puolison tai ajoittain hyvien ystävien kanssa. Melkein poikkeuksetta lause tulee sitä pidemmäksi mitä kohteliaammaksi se tulee.

Tokyon keskustassa, maailman kalleimmilla tonttialuille, sijaitsee neliökaupalla joutomaata. Oikeasti iso alue on omistettu puistolle jossa ei ole kukaan sielu vieraillut ilmeisesti piitkään aikaan. Sanavalintani sekä kulttuuripainolastisi takia varmaankin mielesi tekee huutaa tuhlauksesta. Vaihtoehtoisesti teet jo suunnitelmia miten hienoa olisi päästä itse sinne puistoon sisälle. Siihen missä kukaan ei ole käynyt piitkään aikaan. Tämä invasiivinen ajattelumaailma on hyvin länsimainen ja tämä myös Japanilainen ympäröimisen arvostus on pyritty karsimaan kaikista kohdatuista kulttuureista ilman mitään ymmärtämisen yritystä. Täällä Japanissa kuitenin arvostetaan sulkemista, piilottamista, suojelemista ja rajaamista ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. Esimerkiksi mitä pyhempi temppeli sitä useammat portit ja muurit sitä rajaavat. Karkeasti vain munkit pääsevät pyhimmillä alueille, vähän kauemmaksi jäävät seurakuntalaiset ja turistit saavatkin sitten ihailla siltä etäisyydeltä minkä he ansaitsevatkin. Samaa on tehty kyllä ihan länsimaisissakin kirkoissa ja kartanoissa vuosisatoja, mutta Japanissa rajaaminen on ihan eri luokkaa ja leviää kotitaloonkin asti. Palaan tähän vielä paremmalla ajalla…

Viimeisenä esimerkkinäni olivat tosiaan temppeleistä ostettavat onnenkalut. Käytännössä kyseessä on koristeellinen kangaspussi jossa lukee vain temppelin nimi. Sisältä pitäisi löytyä pyhää paperia johon on kirjoitettu rukous jolla toivotaan jotain vaikutusta… Tai parhaimmassa tapauksessa tyhjä tai puhdas paperi. Homman nimi on siinä että jos avaat tämän komean pikku paketin “taika” katoaa… Ilkeästi ajattelin tämän perinteen juontavan juurensa joko laiskuuteen, kiireeseen tai ahneuteen temppelin sisällä. Tämä hypoteesi saattaa pitää paikkaansakin, mutta sillä ei ole väliä. Kiehtovinta on tämä hyvin erilainen mentaliteetti kaikkeen käärimiseen täällä ja lisää siitä jossain toisessa numerossa!

-

Tahdon vielä korostaa, että tämäkin oli tutkivan posiviinen postaus eikä sisällä yhtään angstia tai valitusta! Jos tässä vaiheessa vielä roikkuu negatiivinen harso tästä postauksesta, niin vika on todennäköisesti joko Suomalaisuudessasi (hyvää itsenäisyyspäivää!!) tai siinä etten osaa ilmaista itseäni kirjoittamalla tai varmaan molemmissa!

Niin kerta siitä sait!

Seuraavassa postauksessa voisin kirjoittaa omasta erilaisuudestani ja rasismista!

Eli jatketaan harjoituksia ja hyvää yötä!

J 

Täälläkin on koreaa ja kaunista!

Morjensta pöytään! 

Täällä sitä viiletetään! Kyselin FB:ssä ihmisiltä mistä he haluaa mun kirjoittavan täältä. Tärkeinpänä poimin sieltä ja yksityiskeskusteluista, että te toverit haluaisitte kuulla enemmän. Tästä viisastuneena koitan vähän… “laskea akateemisia vaatimuksiani” näissä mun postauksissa ja vaan postailla enemmän. Multa kysellään näitä lisää kuitenkin vähän väliä, mikä viestisi mulle et en ihan täyttä melua täältä suolla. Tämä tulee varmasti lisäämään tätä lentävää kielenkäyttöäni sekä lisäämään äidinkieleni… väärinkäyttöä. Pahoitteluni kaikille formatiiviseen (keinotekoiseen) kieleen sairalloisesti kiintyneille. Ja hitsit! Haluun muutenkin irroitella tällä kielellä kun kaikki päivät puhuu ja kirjoittaa pääsääntöisesti englantia ja 日本語:a. Yrittäkääpä vaan estää suakeli!

Nyt kun saatiin tämä alta pois niin itse asiaan!

Sain vähän palautetta, että ulosantini on ollut negatiivissävytteistä tässä lähipäivinä. Asiaan on varmasti vaikuttanut koulukiireet, kevyt sairastelu ja ikävä ihmisiä, mutta tahdon tuoda teille hyviä uutisia:

TÄÄL O AIVAN MAHTAVAA!!!

Mulle on jauhaneet kaikki ja ihan kaikki täällä käyneet tätä samaa mantraa:

Alku eli kahdesta kolmeen kuukautta menee kulttuurishokissa ja kielitaidottomuudessa rypiessä. Siitä seuraa se tunne kuin kielipäässä napsahtaa jotain ja alkaakin onnistua ja oppimaan ihan eri tavalla. 

Mä oon saavuttanut tän \o/ Ahhh! Alkaa jo japaniksi höpöttäminen onnistua vaikka sanasto onkin aivan säälittävällä tasolla vieläkin. Käynnissä on kokeilullinen ja leikkisä kausi. Aivot alkaa käsitellä japania kuin kieltä eikä päälle liimattuna sanastona ja omituisena kielioppina. Häpeän ja ujouden aika on siis ohi! Tottakai itseä vieläkin ärsyttää (ja hävettää) puhua kuin 5 vuotias japanilainen, mutta perusasioissa on jo kummaa varmuutta. On hankala hypätä näin vieraaseen kieleen kun on tottunut ilmaisemaan itseään niin monivivahteisesti jo kahdella kielellä. Kielen oppiminen on kuitenkin vihdoin hauskaa! <3

Nyt saatiin se selvitettyä. Lyhyesti tiivistäen loppu mantrasta menee sillä viissiin, että noin viiden kuukauden päästä olisi odotettavassa musertava todellisuus siitä että yli puolet reissusta on jo takana. Millään ei haluaisi palata pian kotiin! Sitten olisi vielä edessä kolmesta kuukaudesta pariin vuoteen kestävä itku ja hampaiden kiristys kun on palannut Koto-Suomeen. Edessä olisi valtava blues ja ikävä takaisin tähän idän ihmemaahan. Koska haluan ylläpitää tätä pirteän positiivistä teemaa koko postauksen ajan, painotan että jo tähän mennessä reissu ja ihmiset ovat olleet niin mahtavia, että näen tuon skenaarion hyvin todennäköisenä! Positiivistä se on sen takia, että tää kokemus on uskomattominta mitä mulle on toistaiseksi tarjottu tässä elämässä. Suosittelenpa siis varauksetta kaikille!

Tosiaan välikokeet ja pikkutentit ovat alkaneet sujua aika mallikkaasti vaikka tähän kotiläksyjen määrään en olekkaan tottunut millään tavalla. Viimeksi istunut kynä näin sauhuten sitten lukiossa. Ehkä tää kuitenkin tekee ihan hyvää mun opiskeluille muutenkin. On löytynyt jo loistavia työkaluja kielen opiskeluun ja alan onnistua opiskelemaan jo enemmän extraakin kurssijuttujen lisäksi. Työkaluja ja vinkkejä saa multa ja varmaan myöhemmissä postauksissa voisin sellaisistakin kertoa… Laitanpas korvan taakse ja blogimuistiooni johon on kertynyt jo kymmenisen postausta.

Yhtenä ulkoisena todisteena opintomenestyksestäni, oli viimeviikon keskustelu vastuuopettajani kanssa. Itkin ekoissa postauksissa sitä kuin putosin tasokokeissa niin alhaiselle tasolle. Täysin surutta itsekehussa pyörien, myös kaikki opettajani ovat huomanneet sen. Käsittelen kuulemma kieltä eri tavalla kuin muut luokkalaiseni sekä osoitan kypsyyttä sekä älykkyyttä tehtävissäni. Näin siis opettajat olivat puhuneet selkäni takana. Opettaja rohkaisi mua opiskelemaan ahkerasti, että pääsisin skippaamaan seuraavalla lukukaudella sille omalle tasolleni. Sain opiskeluvinkkejä ja muuta kivasti… JES! MÄ OON PARAS! 

Painotan vielä tätä kiintymystäni tähän maahan sillä, että olen päättänyt hakea Vulcanus ohjelmaan jatkaaksenani tätä kokemusta vuodella, alantyöharjoittelun merkeissä. Kerkeisin olla Suomessa jonkun reilun kuukauden ennen paluuta… Katsotaan riittääkö rahkeet EU:n laajuiseen ohjelmaan!

Loppuun vielä kevennyksenä pitkä ja pääosin japaninkielinen mainosvideo tästä mun yliopistosta. Sisältää kuitenkin pari mielenkiintoista pätkää enkuksi. Elävästä kuvasta kuulette paljon japania, mutta ennenkaikkiaan voitte nähdä kivasti mun päivittäisiä fasiliteettejä ja paljon mun uusia kavereita! Videon kohdeyleisö on tosiaan japanilaiset nuoret jotka etsivät opiskelupaikkaa itselleen. Täytyy sanoa että tää Kandan yliopisto vaikuttaa aika hyvältä koululta vaikka ei vanha ja arvostettu olekkaan. Opiskelutunnelma on hyvä ja opiskelijat suhtautuvat meihin vaihtereihin hyvin ja joskus jopa liiallisella mielenkiinnolla.

Nyt pitää tästä rientää nukkumaan, koska huomenna on pitkä puristus ennen vapaata keskiviikkoa! Aamul pääsen kokeilemaan jälleen uutta kahvinkeitintäni, jossa porisee suomesta postitettu laatukahvi <3

<3<3<3<3<3

Jatketaan harjoituksia!

Kiitos ja anteeksi!

-J <3

PS. Toi otsikko o tosiaan se linkki… Eipäs oo kauhee selkee.

Viime yönä kävin tutustumassa Japanilaiseen klubi- eli yökerhokulttuuriin. Japanissa toistaiseksi olen huomannut sen, että vaikka kuppilan nimi sisältäisikin sanan “bar” on se silti ravintola ja varmaan sisään astuessa teidät saatetaan johonkin vapaaseen pöytään. Japanissa ei vaan ole tapana juoda ilman ruokaa ja perinteinen japanilaistyylinen baari izakaya （居酒屋・いざかや）sisältää yleensä mukavasti ruokailun. Japanilaiset eivät yleensä pelkästään juo alkoholia vaan tapahtumaan liittyy yleensä ruokaakin, niin omituiselta kuin se meille Suomalaisille vaikuttaakin. Klubiskene onkin ilmeisesti aika marginaalista täällä Japanissa ja klubatessa onkin tarkoitus juoda ja tanssia. Tanssia eli eilisen kokemuksen jälkeen tuijottaa VJ:n videota ja samalla hytkyä kevyesti lasi toisessa kädessä, tupakka toisessa.

Tästä päästäänkin eilisen kokemuksen hyviin ja huonoihin puoliin.

Yks meidän jenkeistä oli kutsuttu yhden DJ:n toimesta Module nimiseen klubiin Shibuyassa Tokion bilealueilla. Innolla lähdin mukaan tutustumaan japanilaiseen yöelämään. Toistaiseksi ei ollut päästy mitenkään lähelle Suomalaista yökerhoa tai edes baaria, joten oli ihan mukava lähteä. Harmi että lukitsin iPhonen maksulliseen kaappiin niin en saanut napattua kuvia paikasta sillä Module oli kyl tosi hieno mesta. Yleinen tunnelma oli varsin boheemi ja purkalla kasattu - varsin uskottava klubi. Koko baari oli isomman talon kellarissa ja 2000¥:n eli 20€:n sisäänpääsymaksu sisälsi yhden drinkkilipun ja 9 DJ:tä. Modulessa oli kolme huonetta joista ylemmässä kerroksessa oli tanssilattia baaritiskillä sekä lounge. Alakerrassa oli lokerot, vessoja sekä BASSOLAATIKKO.  
Baaritiskillä varustettu huone oli pieni noin kymmenellä jakkaralla varustettu pitkä huone. Päässä seisoskeli DJ joka piti huolta hyvästä tanssimusiikista. Tiskiltä sai ostettua juomia ja drinksuja 6-7 euron hintaan, eli suunnilleen yhtä kallista kuin mihin Suomessakin on tottunut. 
Lounge olikin mielenkiintoinen poikkeama Suomalaiseen baarikulttuuriin. Loungeen soitettiin alakerran tanssilaittialta johdettua musaa ja heijastettiin psykedeelistä livekuvaa alakerran DJ:stä. Lounge sisälsi isoja löhölinnoja ja sohvia. Loungen tarkoituksena olikin alkuyöstä hengaaminen ja loppuyöstä sammuminen eli lepääminen. Japanin hassuimpana elementtinä täytyy mainita, että kaikkialla saa nukkua. Niin mäkkäreissä, junissa kuin klubeillakin. Viimeiset junat lähtee aina puolenyön maissa eli pari tuntia sen jälkeen kuin klubitkin on vasta auenneet. Pakko siinä on sitten pari tuntia nukahtaa vaikka itse baarissa kuin kukaan halua maksaa maltaita parin tunnin hotelliyöstä.
BASSOLAATIKKO oli ala-alakerran erikoisuus. Valtava metalliovi vangitsi taakseen ilmeisesti vanhan pommisuojan, joka sisälsi äimistyttävän äänentoiston. Siel tunsi mm. basson rintakehässään ja vaatteissaan, mutta mikä ei jostain syystä sattunut lainkaan korviin. Tämä huone tungettiin täyteen jammaajia ja hyvää musaa. Tuli paiskattua DJ:kin kanssa pari kertaa tassua kun soitanta oli niin kroppaa liikuttavaa ja tunnelma välitön.

Ilta menikin muuten tosi mallikkaasti, poislukien silmiä kirvelevän tuskan. Oli tosi hyvin vastaanotettu olo ja ihmiset olivat kiinnostuneita meistä ulkkareista sekä meidän tanssitaidoista. Paljon ihmiset tykkäsivät tarjoilla vieraille, koska palveluksien tekeminen ja lahjat kuuluu muutenkin niin olenaisesti kulttuuriin. Kuitenkin kuin yötä myöten väkeä alkoi kertyä lisää ja lisää niin alkoi paikan intiimiyys (hieno sana), pienet tilat ja vanha ilmastointi kostautua. Japanissa on tosiaan sallittua polttaa tietyissä sisätiloissa ja kaikki muut kyseisessä klubissa tuntuivat tupakoivan. Kun lopulta väkeä alkoi kertyä alkoi savu tehdä hitaasti ja varmasti samaa… Loppu yöstä en pystynyt pitämään enään silmiä auki ja saman huomasivat tiettyinä hetkinä kaikki tupakoivat ei-japanilaisetkin. Suurena tupakasta kärsijänä olin siis aika halukas pääsemään kotiin, juuri siinä vaiheessa kuin mikään juna ei enää liikkunut moneen tuntiin. Loppujen lopuksi pääsin omaan huoneeseen aamu seitsemän maissa, ripustin kuolemalta tuoksuvat vaatteeni parvekkeelle tuultumaan ja nukahdin välittömästi. Tänään olen kärsinyt lyhyistä yöunista sekä tajuttomasta tupakkapöhnästä. Pahoittelen siis tavallista lentävämpää suomeani. Voitte vaan lohduttautua sillä, että japanini ja enkkuni ovat olleet vielä omituisemmassa jamassa tänään. 

Näihin väsyneisiin aatoksiin, hyvää yötä ja jatketaan harjoituksia.

Terve taas ystävät ja ystävänmieliset sekä sairaalloisen kiinnostuneet toverini!

Mulla menee täällä hyvin. Bloggaaminen on jäänyt aika pahasti, suurin syyllinen oli tekninen ongelma videon lataamisessa. Turhauduin siitä niin paljon et jäi aika monta kirjoitusta väliin. Tungen tähän blogaukseen nyt aika paljon kerralla et saan ne “pois alta” ja voin keskittyä sitten blogailemaan ajankohtaisemmista asioista. Katson tän postauksen jälkeen jos saan sen videonkin ladattua vihdoin… Mut kunhan saan tän ensin hoidettua!

—-

Japanissa on mahtavaa!

Japanin kieli on kyllä tajuttoman vaikeaa mulle vieläkin, mutta olen päässyt jo ujoudestani puhua sitä. Pitäisi vain harjoitella enemmän ja hankkia sanastoa lisää. Kurssit tuntuvat vieläkin todella hyviltä, mutta yllättivät kyllä täysin työläydellään. Ollut aika tiukkaa tässä pari viikkoa taas deadlinejen, quizzien ja kanjitestien kanssa. Tällä hetkellä onneksi meidän ohjelma viettää eräänlaista syyslomaa niin on saanut jopa omaa huonetta siivottua.

Oon päässyt tosiaan lukutaidottomuudesta ja ujoudesta sen verran yli et oon päässyt liikkeellekin Yliopiston ja asuntolan ulkopuolelle. Alkaa tuntua hyvältä tunniskaa kanjeja kylteissä ympärillään. Tässä viikon sisään on tullut tosiaan vierailtua Asakusan temppelialueella, Nikkou temppelissä sekä vesiputouksella (kuva todisteita) ja tullut myös vaelleltua lähiseuduilla etsimässä nähtävää lähinnä temppeleiden muodossa. Kuvia on kertynyt reilut 500 kappaletta ja koitan niistä karsia ja kommentoida jotain katsottavaa Facebookin puolelle. Asakusassa kävin tosiaan ihan itse seikkailemassa, todella helppoa kuin junalla pääsee sinne 20 minuutissa. Varmaan pitää käydä uudestaankin viel pari kertaa. Nikkoun päiväreissun kustanti meidän vaihto-ohjelma ja siellähän olikin sitä nähtävää! 400 kuvaa tuli otettua yhdestä japanin tunnetuimmasta temppelialueesta sekä Japanin syksystä. Oon muuten todella onnellinen huomatessani, että Japanissakin on kaikki neljä vuodenaikaa. Kuten myös siitä miten mahtavan syksyinen sää täällä on ollut viimeisen viikon aikana! Oon ollut ihan lumoontunut ja Asakusankin kuvauspäivälle siunautui aivan uskomaton keli. 

Temppeleihinkin liittyen mun pitää kirjoittaa myöhemmin pidempi postaus “wrapping culturesta” mihin liittyen luin kirjaa sosiolingvistiikan kurssille. Lyhyesti Japanilaisille asioiden ympäröiminen ja suojaaminen ovat paljon tärkeempiä kuin niiden… Avaaminen tai esitteleminen. Japanilaiset antaa suurta arvoa asioiden pakkaamiselle ja suojaamiselle. Asioita suojataan niin katseelta kuin kulutukselta ja lialtakin. Japanilaisille se tuo lisää arvoa asioille. Itsekin rupesin arvostamaan mentaliteettiä ostosten pakkaamisen takana. Alkureissusta tuntui tyhmältä et kaikki tuli pakattuna ja usein jopa pariin kolmeen kertaankin. Se vaan sattuu olemaan japanilainen tapa osoittaa että ne pitää sua arvossaan. Palaan tähän joskus myöhemmin pidemmän kaavan mukaan… Tosiaan temppelit ja erityisesti Nikkou temppelialue olivat kyl oivallisia kenttäesimerkkejä spatiaalisesta ympäröimisestä ja siitä miten asioiden “pyhyys” syveni mitä syvemmälle mentiin. Lopulta ei saanut enään ottaa kuviakaan. Kirjan lukemisen jälkeen en kyllä halunnutkaan enään ottaa niitä itse pyhimmästä, sehän veisi koko idean pyhyydeltä jos sen postailisi pitkin internetiä!

Mut näihin aatoksiin ja ensikertaan!

Jatketaan harjoituksia!

Viikonloppu meni vähän liian nopeasti ohi. Tarkoitus oli opiskella ja petrata japanin taidoissa. Oishan sitä voinut onnistua paremmin, mutta viikonloppu meni aika kovasti nukkumaan harjoitellessa ja sen jälkiseurauksissa! Jetlagissa ei ollut tietoakaan, siitä ei ole kyse. Mun kesä meni sellaisissa unirytmeissä, että kun siirsi 6 tuntia kelloa eteenpäin pääsin normaaleiden ihmisten nukkumaanmeno aikoihin. Ongelma on kuitenkin tuossa aikaerossa eikä se tuu korjaantumaan kyllä valitettavasti mitenkään. Nimittäin kun vähän laskeskelee päässään ja pyörittelee kelloja niin tääl on myöhäisilta klo 22-23 maissa ja viimeinen hetki mennä nukkumaan et kerkeää levätä ennen aamupalaa ja junamatkaa yliopistolle, niin kello on siinä 16-17 maissa Suomessa ja kaikki pääsee kouluistaan ja töistään… Siinähän sitten menee helposti kolmekin tuntia tapahtumia vaihtaessa teidän innokkaiden kanssa! Jukolauta siinä ei sitten nukuta kuin 4-6 tuntia!

Niin mutta sitten noihi taaperon tassutuksiin! Mun suurin ongelma japanin kielen kanssa on mun tottumattomuuteni käyttää sitä. Eli sen kuuntelu ja puhuminen erityisesti on ongelmana. Perfektionismi iskee tässä myös peliin, kun tietää tekevänsä virheitä ja sekoittavansa asioita niin niitä kummasti koittaa välttää. Kokeneemmat japanin puhujat onkin tätä mantraa jo mulle jauhaneet, että pitää uskaltaa tehdä niitä virheitä enkä mä oo tullut tänne huoneessa kyykkimään! Pitää rikkoo se henkinen muuri ja rueta puhumaan paikallisille…

Ja sitten itse päivän tarinaan. Tänään siis kävin brunssilla paikallisessa ramen-mestassa. Tilasin nokkelasti väärän annoksen (ilman lihaa. Pelkkää sipulia, nuudelii ja lientä) ja harmittelin siinä sitten aikani herkullista annosta ilman vielä herkullisempaa mmmrrrrrrrrrreaa porsasta. Hetken harmiteltuani otin itseäni niskasta! Mä oon tullu oppiin tänne tätä kieltä, pakko tätä o käyttää! Vilkaisin pari sanaa kännykän sanakirjasta ja pallottelin niitä mielessäni, kirjoitin vielä ylöskin vihkoon et helpottais. Siinä tiskillä istuessani ja kokki edessäni kokkaillemassa odotin sopivan rauhallista hetkeä aloittaa keskustelu. Ramen oli jo puolikkaaksi karsittu, kun kokki yllättikin mut täysin aloittamalla keskustelun. Siinä tuli käytyä pikku chit-chattia. Selvis että oon vaihto-opiskelija ja etten oo ameriikoista vaan itseasissa suomalainen. Lopulta onnistuin viel kehuun lihaa herkullisen näköiseksi ja pyysin nöyränä kohteliaasti saada ostaa sitä hieman annokseeni. KAS NÄIN SAIN LIHAA! Ja mikä tärkeintä onnistumisen tunteen paikallisten kanssa juttelusta tällä minulle hyvin vieraalla kielellä. 

Eipä siis ihan hukkaan viikonloppu mennyt! Mut teema unen kanssa jatkuu… Herätykseen aikaa semmoinen noin kuutisen tuntia… Ja nyt tekee mieli opiskella ja kahvakuulailla… 

Tänään ekaa kertaa meidät jaettiin tasoryhmiin ja ympäri kampusta. Siitä on kauan kun on täytynyt sopia tapaamispaikat ja asiat etukäteen, niin ketuiksihan se meni. Kumpaakaan kenen kanssa oli suunnitelmia ei näkynyt kotiluokasta vapautumisen jälkeen ja kun tosiaan ei oo vieläkään puhelinta saanut hankittua, niin kampuksella ja kaupungilla harhailemalla on vaikee löytää ihmisiä.

Puhelimen hankintaa ei ole tehty täällä kauheen helpoksi. Ilmeisesti pitää tempaista jokin kämäinen prepaid-luuri tähän hätään, kun iLuuriin SIM-kortin metsästäminen osoittautui todella työlääksi. Näitä puhelinasioita ei auta yhtään et täällä melkein poikkeuksetta ilmoitetaan puhelimen hinnaksi 0 jeniä… Tämähän ei pidä paikkaansa vaan on samanlaista markkinointia kuin mitä esim. Suomessakin harjoitetaan. Kuukausimaksuista, osamaksuista ja muista lisähinnoista ei ole kirjoitettu isolla printillä keskelle mainosbanneria. Oikea ongelmahan on se, et tarttis viel ainakin kolme vuotta opiskella tätä kieltä et osais lukea noi sopimukset itse. Näinpä pitää nakittaa joku mun “tukihenkilöistä” kännykkä ostoksille tai jos hyvin onnistuu niin SIM-korttiostoksille. Tääl normaalisti puhelimissa ei käytetä ollenkaan noita korttiloisia niin semmoisen löytäminen on suurempi haaste kuin puhelimen.

Itseasissa puhelimia tai liittymiä täällä ei oikein edes myydä ulkomaalaisille. Onneksi reilun vuoden viisumilla ja oleskeluluvalla sellainenkin ongelma saadaan kierrettyä…

Eikait tässä auta kuin kerätä rohkeus ja soittaa yhdelle puhelinoperaattorille (huoneissa on kiinteet puhelimet), miltä pitäis irrota SIM-kortti sekä englanninkielistä palvelua… I wish.

Terve taas!

Ollut hurjasti kiireitä, tenttejä ja tutustumista tässä lähipäivinä ja ei ole oikein osannut eritellä jotain mistä olisi voinut kirjoittaa. Tuntuu kuitenkin, et yleisin kymysys tuntuu kuuluvan jotenkin että mitenkäs olet tänne kotiutunut. Voispa siis vähän kertoa teille tälleen tuttavallisella blogitasolla miten täällä oikein menee. On ollut aika rankkaa monella tapaa täällä. Joten vähän pelkään, että postauksesta saattaa jäädä negatiivinen kuva. Teenpä jo tässä vaiheessa tätä raapustusta kuitenkin selväksi: Mulla on aivan mahtavaa täällä. Varauksetta suosittelen hakemaan tänne, jos jollain mielessä vaan käy.

Koetukset

Pohjinmaisena, kaukana otsalohkon tuolla puolen, pyörii spekulaatiot tasokokeessa menestymisestä. Tässä on nyt suoritettu tasokoe sekä kieliopista ja kanji-merkeistä (ne monimutkaisimmat merkit: 漢字). Ei mennyt kyllä mennyt kummatkaan ihan niin hyvin kuin olisi halunnut, mutta se olikin tässä vaiheessa odotettavissa. Oli kuitenkin reilu vuosi aikaa kielikurssien suorittamisesta Suomessa eikä motivaatio ollut edes silloin kovin korkealla kaikessa muussa kiireessä. Eniten kalvaa tosiaan se, että tietää ettei päässyt sinne tasolle minne olisi potentiaalisesti pitänyt tai voinut päästä. Huomenna saadaan tulokset ja pääsee tästäkin odotuksen piinasta. Tänään kuitenkin lohduttavasti sain perehdytyksessä päässäni suunniteltua opiskelujen kannalta tämän vaihtovuoden. Eli vaikka aloittaisinkin tasolta yksi niin tarkoituksena on opiskella kuin viimeistä päivää ja toivottavasti, opettajien avustuksella, päästä hyppäämään tasolle kolme sitten kevät lukukaudeksi. Tahdon oppia täällä mahdollisimman paljon japania kuitenkin ja hei - ei sille varmaan parempaa paikkaa mistään löydykkään?

Ajattelen englanniksi (siis olen?)

On tullut hengattua aika paljon asuntolassa. Luennot eivät ilmeisesti ole vielä alkaneet ja suurinosa paikalla olijoista on muista aasianmaista sekä me uudet vaihtarit. Täältä löytyy vajaa kymmenisen jenkkiä joiden kanssa on tullut pyörittyä tosi paljon. Loistavia tyyppejä eteenkin ne viitisen keiden kanssa tulee enimmäkseen pyörittyä, puhuttua politiikkaa ja elämää. Täytyy pisteet kavereille kyllä myöntää vaikka aika skeptinen aina olenkin ollut kyseisen kansakunnan edustajien kanssa. On tullut siis puhuttua aivan törkeen paljon englantia (jenkkii) ja Suomalaisten vaihtarikavereiden kanssa tulee helposti aloitettua lauseet englanniksi jo tässä vaiheessa. Eipä paljoo kuitenkaan huoleta vaikka enkkuukin tulee tässä kivasti opittua. Japania me kaikki ollaa tääl oppimassa ja melkein kaikki tuntuu olevan mua parempia Japanissa. Pojista on ollut tosi paljon iloa ja hyötyä arkielämässä tuolla ulkona japanilaisten keskellä! On myös aika lohduttavaa, että voi heittää rentoo läppää kielellä jota ymmärtää ja sönköttää ihan onnistuneesti, ainakin suurimmanosan ajasta…

Niin se asuntola

Asuntolan meininkiin on kyl aika tottuminen… Mitä on muiden vaihtereiden kanssa jutellut niin taidettiin saada kuitenkin se paras asuntola. Parhaimpiin asioihin kuuluu kaksi lämmintä (japanilaista) ruokaa päivässä, eli aamupala sekä päivällinen/iltapala. Vuokra kuitenkaan ei ole muita paikkoja kummempi ja tuntuu et hieman syrjäistä sijaintia korvataan hyvillä palveluilla kuten tuo ruoka ja myöhäisin kotiintuloaika. Eipä tartte stressata itse ruuan vääntämistä vieraista raaka-aineista ja tuotteista, mutta kuitenkin täysin varusteltu yhteiskeittiö tarjoaa mahdollisuuden kokeilevalle keittiölle. Muutenhan täällä on aika… Erilainen meininki. Kuin ajattelee allekirjon olevan 25 vuotias Suomalainen mies, tuntuvat kotiintuloajat, paperityöt vierailijoista ja poissa vietetyistä öistä, ovella odottava isännöitsijä sekä paikalla/poissa ilmoitustaulu varsin omituiselta sulattaa… Mutta kun asiaa vähän ajatteli niin eihän siitä intistä kotiutumisesta vielä kovin kauaa ole. Tääl o kuitenkin… hieman vapaampaa! Mikä tärkeintä on se oma huone sekä ilmastointi!

Näin näppärä siirtymä ilmastoon

On tullut aikaisemmin lähinnä Välimerellä koettua mitä on kuuma. Täällä alkaa kuitenkin olla kesä jo ohitse. Meiti on silti ihan yleinen vitsi tääl kun kärsin jo tästä kuumasta enkä laske viuhkaani (<3) hetkeksikään. En tiedä miten merivirrat täällä menee, mutta jatkuvat rankkasateet pitää kaiken tosi kosteana kuumuuden lisäksi. Tääl vaa yhtäkkiä ryöpsähtää vettä varoittamatta ja rankasti, en oo ennen kokenut vastaavia missään. Enkä oo ennen kokenut tälläistä ilmastoakaan ja pienellä kauhulla odotan ensi kesääni japanissa… Kyl tästä selvitään ja oman huoneen ilmastointilaite on muodostunut alttarikseni. Kämpässä pääsee hetkeksi turvaan kuumalta ja kostealta.

Ostoskeskukset ja raha

Tästä meinaa tulla tosi piiiitkä postaus, mut voisin viimeistellä tämän kertomalla vähän ostareista. Tää mesta ei nuku koskaan. Kaikki on auki tosi myöhään ja ihmisii liikkuu kokoajan. Ostarit on aivan tajuttomia. Siel myydään kaikenlaista ja kaikki on vähän erilaista, mut silti monella tapaa tuttua. Eniten iskee avuttomuus kun ympärillä on niin paljon kylttejä ja kaikkee joita vaa ei voi ymmärtää, kiitos toistaiseksi merkistö-avuttomuuteni.

Ostareiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet erilaiset automaatit. Niitä on kaikkialla ja vajaalla eurolla eli sadalla jenillä saa helposti mm. vaikka mitä juotavaa. Kaikessa tässä kuumuudessa onkin tullut nautittua aika paljon kylmiä virvokkeita, maustettuja vesiä ja urheilujuomia kyseisistä laitteista. Todella näppäriä laitteita täytyy sanoa. Mul o kova kirjanpito tääl meneillään et näen miten paljon rahaa niihin oikeesti saa upotettua…

Automaateista tuli vielä mieleen yksi omituisuus tässä teknologian mekassa jota Japaniksi kutsutaan. Tääl rakastetaan käteistä rahaa. Pankkikortteja ja vastaavia ei oikeastaan käytetä maksuvälineinä vaan kaikki tunnutaan hoitavan käteisellä. Myös rahansiirrot! Aika pelottavaa viedä huomenna 300€:n edestä käteistä kirjekuoressa postiin ja lähettää ne yhdelle (luotettavalle) tyypille et se myy mulle 3 kahvakuulaa helpottaan mun tuskaisuuttani ja energisyyttäni… Ja jos joku keksii helpon eli halvan tavan saada painavia paketteja lähetettyä sitten Suomeen niin olisin hyvin kiitollinen. Saatan kiintyy mun tuleviin kuuliin ja haluta ne mukaani sitten jos ja kun tuun takaisin täältä.

Mut eikait tässä muuta tällä erää… Kirjoitusvirheet ja lauserakenteet alkavat olla jo sitä luokkaa, että laitan koneen kannen kiinni ja painun pehkuihin. Aamulla herätys herkulliselle aamiaisella karsii vapaan aamun vapautta nukkua myöhään!

おやすみ！